Termiä resilienssi on käytetty paljon viime aikoina. On kirjoitettu siitä, kuinka se auttaa jaksamaan poikkeusoloja, joihin olemme ajautuneet.
Elämämme peruspilarit ovat suurelta osin olleet ennallaan: ruoka, puhdas vesi, lämpö ja turva. Toisilla korona on vaikuttanut jyrkästi toimeentuloon ja arkeen, toisilla taas elämä on säilynyt lähes muuttumattomana. Joka tapauksessa korona on saanut meidät muistelemaan pandemiaa edeltävää arkea kaihoisasti. Onko entiseen paluuta? Miten voimme rauhoitella itseämme tämän epävarmuuden edessä?
Mitä on resilienssi
Resilienssi tarkoittaa psyykkistä palautumiskykyä. Se on oikeastaan joukko taitoja, välineitä, joiden avulla pystymme selviytymään helpommin elämän haasteista ja vaikeuksista. Toki resilienssiä on ollut niin kauan kuin ihmisiäkin. Nykyinen trendikäs termi vain on korvattu toisella sanalla.
Sota-aikana ja jälleenrakennuksen vuosina on käytetty suomalaista sanaa sisu. On jaksettu, kun on ollut pakko. Elämä on myös ollut melkoisen paljon rankempaa kuin tällä hetkellä.
Pandemia on valtava juttu maailmanlaajuisesti. Ihminen on kuitenkin uskomattoman joustava.
Resilienssiä voi opetella.
Miten resilienssiä voi opetella
Miten voi opetella lisää psyykkistä palautumiskykyä? Kirjassaan Resilienssi arjessa (Duodecim 2020) sosiaalipsykologi ja ratkaisukeskeinen psykoterapeutti Krisse Lipponen toteaa, että vaikeudet ja kriisit kuuluvat hyvään elämään. Kirjan esipuheessa hän kertoo, että vaikka tutkimustulokset ja kokemukset eivät suoraan annakaan reseptiä resilienssin saavuttamiseksi, voidaan niistä eritellä tiettyjä asioita jotka tukevat resilienssin vahvistamista.
Resilienssiin liittyviä ominaisuuksia ovat muun muassa:
- ongelmanratkaisukyky
- itsesäätelykyky
- optimismi
- itsestä huolehtiminen
Psyykkinen palautumiskyky myös kasvaa iän myötä, kun meille kehittyy taitoja käsitellä toistuvia vastoinkäymisiä (Mieli.fi). Yllä olevia taitoja harjoittelemalla voimme siis vahvistaa resilienssiämme. Onneksi jokaisen kyvyn kehittämiseen on myös olemassa runsaasti itseapukirjallisuutta.
Resilienssi arjessa-kirjassa todetaan, että resilienssiä vahvistaa myös kyky luopua tavoitteista, jotka osoittautuvat mahdottomiksi. Suomalaiset ovat tunnetusti hyviä sinnittelemään, jopa jääräpäisyyteen asti. Olemme myös heikohkoja ottamaan vastaan apua. Kuitenkin Lipposen mukaan juuri avun pyytämisen taito on yksi tärkeistä resilientin ihmisen ominaisuuksista.
Resilienssillä on myös yksittäisiä kriisejä kokonaisvaltaisempi vaikutus toimintaamme ja persoonaamme:
Ihmisten erilaiset kyvyt tunnistaa ja hyödyntää omia voimavarojaan vaikuttavat niihin tulkintoihin, joita he erilaisissa tilanteissa muodostavat sekä niihin valintoihin, joita he elämässään tekevät.
(https://www.helsinki.fi/fi/uutiset/koulutus-kasvatus-ja-oppiminen/mita-resilienssi-on).
Saman lähteen mukaan resilienssiä on perinteisessä psykologiassa tutkittu niin sisäisten kuin ulkoistenkin resurssien näkökulmasta. Sisäisiä resursseja ovat geneettiset taipumukset ja ulkoisia perhe ja sosiaaliset suhteet. Oleellista resilienssin kannalta on myös, miten hyvin yksilön ominaisuudet kohtaavat ympäristön vaatimukset ja odotukset. Kansankielellä voitaisiin kenties puhua toimimisesta joko arvojamme ja taipumuksiamme vastaan tai niiden mukaan.
Mahdollisten ristiriitatilanteiden erittely ja purkaminen on tärkeää yksilön näkökulmasta. Positiivisten kokemusten syntyminen ja omien vahvuuksien tunnistaminen ja hyödyntäminen on ratkaisevaa resilienssin syntymisessä ja kehittämisessä.
Yhteenveto
Kun käytät aikaa itsesi tuntemiseen ja kehittämiseen yllä mainituilla osa-alueilla, voit oppia olevaan luottavaisempi ja ja levollisempi tulevissa vaikeuksissa. Ehkä opit kohtaamaan haasteet erilaisella asenteella ja löydät vahvuutesi. Myrskyn silmässä on myös tärkeää huolehtia omasta jaksamisesta ja terveydestä. Jos et itse kykene siihen, pyydä apua.
Kuulostaako liian vaikealta? Ehkä sinua lohduttaa kuulla, mitä Krisse Lipponen toteaa kirjassaan: Resilienssi kasvaa kohtaamalla vaikeuksia, oppimalla kokemuksista selviytymisen monimuotoisuutta.Toisin sanoen, resilienssi kehittyy väistämättä tekemällä sitä, mitä teet joka päivä. Elämällä elämääsi. Muista myös nauraa, sillä huumorintajun on todettu olevan oleellinen osa resilienssiä!
Luettavaa:
Lipponen, Krisse (2020). Resilienssi arjessa. Duodecim.
Poijula, Soili (2018). Resilienssi: muutosten kohtaamisen taito. Kirjapaja.
https://www.helsinki.fi/fi/uutiset/koulutus-kasvatus-ja-oppiminen/mita-resilienssi-on