Olipa kerran kotiäiti, joka eli elämäänsä suorittaen ja muita palvellen. Aamusta iltaan hän pesi pyllyjä, pyykkäsi pyykkiä, laittoi ruokaa viisi kertaa päivässä ja tiskasi, ulkoilutti lapset kaksi kertaa päivässä koska niin on suositeltu, siivosi kodin, hoiti ruokaostokset, neuvolat, koululaisten kyyditykset ja läksyt, ennakoi lasten vaateostokset, leikitti ja lohdutti, muisti laskujen maksun viime tipassa ja prosessoi mielessään kymmeniä eri asioita yhtä aikaa.
Kahvi oli aina kylmää ja ruokansa äiti nautti yhtä kylmänä, nopeasti hotkien. Vessassa oli käytävä nopeasti, sillä puolitoistavuotias jyskytti ovea ja ikävöi äitiä heti, kun hän meni toiseen huoneeseen.
Hän hukkasi itsensä äitiyteen
Äiti muisti joskus kuulleensa kehotuksen ”nauti nyt joka hetkestä, koska pikkulapsiaika on niin lyhyt”. Välillä äiti mietti, että mikä se osuus olikaan, mistä nyt on tarkoitus nauttia.
Äiti huomasi olevansa yhä useammin väsynyt, vihainen, katkera ja turhautunut. Elämä oli yhtä toistoa toiston perään. Ruokaroiskeiden siivoamista laminaatilta, nokkamukien tiskausta ja uhmakohtausten rauhoittelua. ”Milloin joku ajattelisi minua?” äiti aprikoi mielessään.
Mieleen hiipi hitaasti ja varmasti ajatus, että elämässä täytyy olla muutakin.
Elämänmuutos
Kotiäidille oli opetettu jo pienestä tytöstä lähtien, että äiti pistää lapsensa AINA ykkössijalle. Nyt äiti alkoi kyseenalaistamaan tuota väittämää. Äiti suorastaan janosi muuta merkitystä elämäänsä äitiyden ohelle: ”Eihän kukaan voi olla VAIN äiti?” hän kysyi itseltään.
Äiti kaipasi merkitystä ja sisäistä motivaatiota elämäänsä, henkilökohtaista itsensä toteuttamista, jotta voisi paremmin. Ja jotta jaksaisi olla onnellisempi ja kärsivällisempi äiti ja puoliso. Äiti uskalsi esittää toiveen muutoksesta ääneen maailmankaikkeudelle.
Aikansa odoteltuaan äiti ymmärsi, että kukaan muu ei tule hänen toivettaan toteuttamaan. Hänen oli itse käärittävä hihansa ja ryhdyttävä hommiin. Hänen oli laitettava itsensä ykkössijalle, ja sallittava itselleen kaikki se hyvä, mitä hän ansaitsi. Tärkeintä oli aloittaa.
Menetelmä
Äiti alkoi tutkiskella itseään ja ajatuksiaan. Hän perehtyi self help-kirjallisuuteen ja muun muassa positiiviseen psykologiaan ja kasvuoppiin. Äiti lueskeli kirjallisuutta käyttäytymistieteestä Mindfulnessiin ja motivoivista kasvutarinoista taloudellisiin oppaisiin. Hän tutki verkkosivustoja, osallistui verkkokursseille ja hakeutui tsemppaavaan seuraan.
Äiti jaksoi pikku hiljaa myös liikkua enemmän. Hän muutti päivittäisiä tapojaan pikkuisen paremmaksi. Pienin vauvanaskelin hyvistä tavoista tuli vankkumattomia rutiineja.
Äidin itsetunto kasvoi ja oma identiteetti tuntui pikku hiljaa palautuvan. Äidillä oli pitkästä aikaa oma unelma – äitiyden ohessa. Se oli ollut olemassa koko ajan, äitiys vain oli vienyt hänet harhateille. Hän alkoi pyrkiä tuota unelmaa kohti tavoitteen muodossa.
Äiti alkoi nähdä mahdollisuuksia esteiden sijaan. Vaikka arki pysyi käytännössä samana, jokin oli muuttunut. Äiti oli levollisempi, myönteisempi ja kärsivällisempi. Hän alkoi arvostaa elämän pieniä hyviä hetkiä enemmän. Oma unelma ja sen mahdollisuus toivat hänen elämäänsä toivoa, jaksamista ja tavoitteen. Joka päivä äiti teki pieniä asioita unelmansa eteen. Vaikka eteneminen ei aina ollut nopeaa tai mutkatonta, hän tiesi pääsevänsä maaliin, sillä hänen sisäinen motivaationsa oli raudanluja.
Elämään tullut tasapaino eri osa-alueiden välillä auttoi näkemään hyvää myös niissä vaikeimmissa hetkissä. Sillä tärkeintä ei kuitenkaan ole määränpää vaan itse matka. Matka, jolla vuoroin kompastumme ja opimme, vuoroin onnistumme kerrasta ja iloitsemme. Ja jatkamme eteenpäin.
Tosiasiassa ainoa asia, mikä oli muuttunut, oli äidin oma asenne. Ratkaisu ei tullut keneltäkään muulta. Se ei tullut taivaasta, sitä ei annettu hänelle postipaketissa ja se ei myöskään tullut puolisolta toistuvien riitojen päätteeksi. Äidillä itsellään oli valta muutokseen ja se oli ollut hänen sisällään koko ajan.
Haaste
Mitä ajatuksia äidin tarina sinussa herättää?
Oletko kokenut samanlaisia tunteita äitiydessäsi?
Mikä on se kaikkein vaikein asia äitiydessä juuri sinulle?
Miten olet kohdannut ja käsitellyt nuo tunteet?
Kaipaisitko apua noiden tuntemusten käsittelyyn ja itsesi löytämiseen ja toteuttamiseen?
Kuulisin mielelläni mielipiteesi ja kokemuksiasi asiasta. Jaa tuntemuksiasi kommentoimalla alla olevaan kenttään:)