Silloin tällöin sivusto saa kunnian julkaista anonyymin vierailevan kirjoittajan artikkeleita. Tämä artikkeli on sellainen. Toivotan sinulle antoisaa lukuhetkeä!
Oletko sinä niitä ihmisiä, jotka hermostuvat lähikaupan tuotejärjestyksen muuttamisesta, koska nyt sinun pitää opetella uusiksi tuotteiden sijainnit? Suhtaudutko nihkeästi muutoksiin työpaikalla tai työtehtävissäsi? Herättääkö asioiden muuttuminen sinussa innostuneen jännityksen sijasta pelkoa ja ahdistusta? Vastaatko uusiin asioihin useammin ei kuin kyllä?
Älä huoli. Sinullakin on vielä toivoa oppia suhtautumaan muutokseen positiivisemmin. Minä olen ihminen, joka ei tykkää isoista muutoksista tai yllätyksistä. Elän mielelläni mahdollisimman rutiininomaisesti tutussa ja turvallisessa mukavuusaluekuplassani. Haluan ylläpitää kuvitelmaa, että elämä on ennalta-arvattavaa ja hallittavissa. Mutta tiedostan hyvin, ettei tällainen elämä ole minulle pitemmän päälle hyväksi.
Miksei? Koska muutos on väistämätöntä, oli se sitten toivottua tai ei. Vanhat tutut rutiinit muuttuvat, lapset kasvavat, työtehtävät vaihtuvat. Maailma kehittyy ja ihmiset sen mukana. Muutosta on turha siis vastustaa liikaa. On hyväksi opetella ainakin sietämään yllättäviäkin muutoksia ja varautumaan niihin henkisesti. Jos muutosta ei voi estää, on hyödyllistä edes koittaa nähdä sen positiiviset puolet.
Muutosvastarinnalle on kuitenkin olemassa varsin luonnollinen psykologinen selitys. Lue eteenpäin niin kerron.
Mitä muutosvastarinta oikeastaan tarkoittaa?
Muutosvastarinnalla tarkoitetaan muutokseen tai sen suunnitteluun liittyvää vastustusta ja kritiikkiä. Vastustus voi näkyä joko yksilötasolla tai ryhmissä. Tämä ilmiö liittyy ihmisen itsesuojeluvaistoon ja vanhojen tottumusten puolustamiseen. Vastustus ei välttämättä kohdistu itse muutokseen vaan siihen, miten muutos tulee vaikuttamaan ihmisiin yksilö- ja ryhmätasolla.
Esimerkiksi työyhteisön rakenteen ja työtehtävien muutos todennäköisesti vaikuttaa jollain tavalla myös työntekijöiden välisiin suhteisiin ja asemiin. Luonnollisesti työntekijöitä huolettaa, jos työyhteisön ilmapiiriin tulee muutoksia. Toisaalta tutun kaupan remontti voi sinänsä olla sinulle täysin neutraali muutos mutta yksilötasolla turhauttaa se, että remontin myötä tuotteita ei voikaan enää kerätä vanhalla tutulla järjestyksellä. Kauppareissuun menee entistä kauemmin aikaa, eli muutoksesta siis on sinulle mielestäsi ylimääräistä vaivaa. Näinkin vähäpätöiset asiat voivat vaikuttaa siihen, että muutos nähdään negatiivisessa valossa.
Harva meistä kykenee suhtautumaan muutoksiin täysin tunteetta. Tunteet auttavat meitä sopeutumaan ja suhtautumaan muuttuvaan tilanteeseen rationaalisesti. Tähän muutoksen hyväksymisprosessiin kuuluu neljä vaihetta:
Kaikkien näiden tunteiden läpikäyminen auttaa meitä hyväksymään muutoksen. Tavallaan muutosvastarinta onkin siis varsin tarpeellinen ja luonnollinen osa muutosprosessia. Ilman negatiivisten ja pelottavien ajatusten käsittelyä emme pysty kohtaamaan muutosta oikealla ja rakentavalla tavalla.
Muutosvastarinta työelämässä
Muutosvastarinnan helpottamiseksi työyhteisöissä olisi ensiarvoisen tärkeää puhua avoimesti muutosten herättämistä tunteista ja ennakkoluuloista. Usein on selvää, ketkä kannattavat ja vastustavat muutosta, mutta syyt näiden mielipiteiden takana voivat jäädä pimentoon. Kaikista tunteista ei välttämättä uskalleta puhua, koska koetaan että muut ovat asiasta eri mieltä.
Avoin keskustelu auttaa ihmisiä käymään tarvittavat tunteiden vaiheet läpi. Keskustelu auttaa myös yhteisen näkökulman ja ratkaisujen löytämisessä.
Esimiehen on tietysti helpompaa värvätä muutosprosessin edistäjiksi työntekijöitä, joilla on valmiiksi positiivinen suhtautuminen kyseiseen muutokseen. Tämä ei kuitenkaan aina olisi järkevin lähestymistapa vastarintaa hillitsemään. On itse asiassa hyödyksi ottaa muutosprosessiin osalliseksi myös muutoksen vastustajia. Tällöin saadaan kuuluville molempien osapuolien ääni ja laaditaan suunnitelma, joka todennäköisimmin sopii kaikille osapuolille.
Muutoksiin ei siis kannata suhtautua täysin kritiikittömästi, jos haluaa työntekijöiden vetävän yhtä köyttä.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Muutosvastarinta
https://brik.fi/brik-lehti/muutosjohtaminen-kuuluu-esimiehen-arkeen/
Muutosvastarinnan voittaminen
Muutosvastarinnan voittamisessa auttaa avoimuus ja mielipide-eroista keskustelu. Myös hyvät viestintätaidot ja uteliaisuus ovat hyödyksi. Uteliaisuudella on yleensä ottaen suuri merkitys muutosvastarinnan kukistamisessa. On hyvä olla kiinnostunut ja utelias tulevasta muutoksesta. Miten muutos saataisiin toteutettua niin, että mahdollisimman moni olisi lopputulokseen tyytyväinen. Onko muutos ylipäätään tarpeellinen? Mihin muutos johtaa? Työelämässä avoin keskustelu ja työntekijöiden ottaminen mukaan pohdintaan auttaa jo paljon muutosvastarinnan taltuttamisessa. Vastarinnasta ei kuitenkaan ole tarpeen päästä kokonaan eroon.
Yksilötasolla muutokseen tulisi osata suhtautua väistämättömänä osana elämää, varsinkin nykyisessä nopeatempoisessa maailmassa. On tarpeellista miettiä, mikä on perimmäinen syy miksi muutosta vastustaa. Onko kyseessä pelkkä tottumus ja mukavuudenhalu? Et jaksaisi opetella uutta? Uudet asiat pelottavat? Minkälainen vaikutus niillä on juuri sinun elämääsi?
Mitä jos muutos olisikin lopulta hyväksi? Jos katsot muutokseen liittyvää tunneprosessia, seuraa alun pelkoa ja surua lopulta hyväksyminen ja tottuminen. Muutokseen liittyy aina myös epävarmuutta, joka on vain hyväksyttävä. Moni näkee pakollisen muutoksen negatiivisessa valossa, vaikka sen voisi nähdä myös mahdollisuutena johonkin parempaan.
Asioita ei tietenkään tarvitse muuttaa vain muutoksen takia. Jos jokin toimii hyvin, niin on järkevääkin kritisoida sitä, onko muutokselle tarvetta. Ihmiset suhtautuvat muutokseen eri tavoilla ja se heille sallittakoon. Minusta tuskin ikinä tulee ihmistä, joka ottaa kaikki elämän muutokset avosylin vastaan. Mutta tiedostan silti hyvin, että joskus muutos on tarpeen, tai vääjäämätöntä, vaikken sitä haluaisikaan. On hyvä löytää omat selviytymiskeinonsa muutoksen kohtaamiseen, sen sijaan että jäisi jumiin vanhoihin hyödyttömiin ajatusmalleihinsa. Vierivä kivi ei sammaloidu.
Lopuksi
Herättikö kirjoitukseni sinussa uusia ajatuksia? Saitko uusia näkökulmia siihen, miten muutoksiin kannattaisi suhtautua? Toivon niin. Omalla kohdallani aloin miettimään, mitä voisin oppia muutosvastarinnasta. Miksi muutos pelottaa? Miksi jätän asioita tekemättä pelon takia?
Joskus negatiiviset tunteet ovat tarpeellisia henkisen kasvun kannalta. Mitä oikeasti menetän, jos otan riskin ja heittäydyn muutokseen? Vai saisinko vain enemmän jotain uutta ja parempaa? On joka tapauksessa parempi pyrkiä osallistumaan muutosprosessiin kuin itsepäisesti vastustaa sitä. Tällöin sinulla on ehkä myös mahdollisuus vaikuttaa lopputulokseen. Mikään ei muutu, jos mitään ei ole valmis muuttamaan.
