Silloin tällöin sivusto saa kunnian julkaista anonyymin vierailevan kirjoittajan artikkeleita. Tämä artikkeli on sellainen. Toivotan sinulle antoisaa lukuhetkeä!
Oletko koskaan miettinyt, miksi käyttäydyt eri tilanteissa niin kuin käyttäydyt?
Miksi suhtaudut asioihin tietyllä tavalla?
Tiedätkö, mitä sana tunnelukko tarkoittaa?
Ehkä on helppo päätellä, että sana viittaa tunteisiin ja niiden käsittelyyn. Mutta milloin ja miten tunnelukot muodostuvat? Miten ne vaikuttavat elämääsi ja miten pääset niistä eroon? Esittelen nyt kirjan, joka kertoo sinulle kaiken tarvittavan tunnelukoista ja terveestä suhtautumisesta niihin.
Tietokirjailija ja kouluttaja Kimmo Takanen (2011) on kirjoittanut kirjan Tunne lukkosi. Vapaudu tunteiden vallasta (WSOY). Takasella on verkkosivusto www.skeematerapia.fi ja hän toimii myös terapeuttina. Kirja esittelee 18 tunnelukkoa sekä keinoja ja harjoituksia, joiden avulla voit pyrkiä vapautumaan omista tunnelukoistasi. Kirjassa olevien testien avulla pystyt tunnistamaan omat tunnelukkosi ja selvittämään niiden syntyhetkiä.
Artikkeli sisältää mainoslinkin. Linkki on merkitty *-merkillä.
Mikä ihmeen tunnelukko?
Tunnelukko on jo varhain lapsuudessa kehittynyt käyttäytymismalli, jonka mukaan reagoit tietyissä tilanteissa, vielä aikuisenakin. Kimmo Takanen kuvailee tunnelukkoa sanoilla haitallinen varhainen skeema, eli haitallinen lapsuudessa muodostunut sisäinen käyttäytymismalli. Käyttäydyt siis vielä aikuisenakin lapsena oppimiesi tunnelukkojen, eli haitallisten skeemojen, mukaan. Tunnelukko ei kuitenkaan ole mielenterveyden häiriö, vaikka se voikin pitkään jatkuessa aiheuttaa masennusta ja ahdistusta.
Takanen toteaa kirjassaan: Suhtaudut nykypäivänä itse itseesi samalla tavalla kuin vanhempasi ovat lapsuudessasi suhtautuneet sinuun… Suhtaudut toisiin ihmisiin ja maailmaan samalla tavalla kuin vanhempasi suhtautuivat niihin. Eli tunnelukot liittyvät vahvasti vanhempiin ja siihen, miten sinut on kasvatettu. Jos vanhempasi olivat todella ankaria ja vähätteleviä sinua kohtaan lapsuudessa, olet aikuisena todennäköisesti todella ankara ja vähättelevä itseäsi kohtaan. Jos vanhempasi olivat sulkeutuneita ja pessimistisiä maailmaa kohtaan, sinäkin todennäköisesti suhtaudut aikuisena maailmaan samalla asenteella.
Tunnelukot myös siirtyvät sukupolvelta toiselle, joten esimerkiksi rankaisevuuden tunnelukosta kärsivänä olet mitä luultavimmin ankara ja rankaiseva myös omia lapsiasi kohtaan. Vaikket sitä itse välttämättä hahmota tai toivo.
18 tunnelukkoa
Takasen mukaan tunnelukkoja on määritelty yhteensä 18.
- Alistumisen tunnelukossa henkilö kokee pakkoa olla muille mieliksi ja jättää omat tarpeensa huomiotta.
- Emotionaalisessa estyneisyydessä henkilö patoaa tunteensa sisälleen eikä osaa ilmaista niitä terveellä tavalla.
- Epäonnistumisessa henkilö kokee olevansa tuomittu epäonnistumaan.
- Hylkäämisessä henkilöä ohjaa pelko yksin jäämisestä ja hylätyksi tulemisesta.
- Hyväksynnän haussa henkilön toimintaa ohjaa tarve tulla hyväksytyksi ja pidetyksi.
- Kaltoin kohtelussa henkilö näkee kaikkialla uhkakuvia eikä kykene luottamaan kehenkään.
- Kietoutuneisuudessa henkilöllä on epäterveen läheinen ja tiivis suhde läheiseensä, eikä hän kykene olemaan itsenäinen, erillinen persoonansa.
- Oikeutuksessa henkilö kokee, että juuri hän on erityinen ja oikeutettu tahtoonsa ja etuoikeuksiinsa.
- Pessimistisyydessä henkilön on mahdoton nähdä elämää tai maailmaa positiivisessa valossa.
- Rankaisevuudessa henkilö on hyvin ankara niin itseään kuin myös mahdollisesti läheisiään kohtaan.
- Riippuvuudessa henkilö ei osaa olla itsenäinen aikuinen, vaan tukeutuu liikaa läheistensä apuun ja henkiseen tukeen.
- Riittämättömässä itsekontrollissa henkilö on liiankin impulsiivinen eikä tunne rajojansa.
- Suojattomuuden tunnelukossa henkilö on usein turvaton ja pelokas, silloinkin kun tälle ei rationaalisesti olisi tarvetta.
- Tunnevajeessa henkilö kokee epärationaalisesti, ettei kukaan oikeasti välitä, tai arvosta häntä.
- Uhrautumisessa henkilö on yliempaattinen ja uhraa omat tarpeensa toisten palvelemiselle.
- Ulkopuolisuudessa henkilö ei koe kuuluvansa mihinkään, vaan on aina sosiaalisissa tilanteissa ulkopuolinen.
- Vaativuudessa henkilö on ikuinen perfektionisti ja erittäin vaativa itseään ja tavoitteitaan kohtaan.
- Vajavuudessa henkilö uskoo, että hänessä on jotain perustavasti vialla, eikä hän siis ikinä tule olemaan muiden tasolla missään.
Miksi tunnelukko on huono asia?
Tunnelukko on epäterve tapa suhtautua tunteita herättävään tilanteeseen. Se on tapa paeta tunnetta, jota et halua kohdata. Haluat pysyä mukavuusalueellasi etkä kokea tunteita, jotka aiheuttavat mielipahaa. Lapsi esimerkiksi saattaa suhtautua huutavaan vanhempaan sulkeutumalla ja alistumalla, koska ei halua aiheuttaa itselleen tai vanhemmalleen enempää mielipahaa. Vaikka lapsen oikeasti tekisikin mieli puhua vanhemmalleen tai kyseenalaistaa tämän käytös.
Tässä esimerkissä sulkeutuminen ja alistuminen ovat tilanteen lapselle aiheuttamia tunnelukkoja. Näitä tunnelukkoja hän tulee todennäköisesti myös aikuisuudessa käyttämään kohdatessaan huutoa ja aggressiivista käytöstä. Tällöin lapsen oikea tarve, eli kommunikaatio ja huutotilanteen rauhallinen selvittäminen, jää toteutumatta. Tunnelukko ei siis koskaan täytä kokijansa todellisia tarpeita. Enemmänkin se on todellisten tunteiden välttelyä tavoitteena tilanteen loppuminen. Tämän omien tarpeiden toteutumattomuuden takia tunnelukot ovatkin niin haitallisia.
Kuvittele, että pelkäät autolla ajamista. Pelkäät sitä niin paljon, että olet mieluummin kokonaan ajamatta. Välttelet tilanteita, joissa joutuisit ajamaan. Lopulta et ole ajanut muutamaan vuoteen. Yhtäkkiä joudutkin tilanteeseen, jossa auton rattiin on ihan pakko mennä. Onko pelkosi ajamista kohtaan pienentynyt vai kasvanut parin vuoden ajamattomuuden aikana? Niinpä.
Tässä esimerkissä näemme sen, etteivät halumme ja tarpeemme aina kohtaa. Voit ajatella, ettet aja autoa koska et halua ajaa. Mutta oikeasti autolla ajaminen on sinulle tarpeen, jotta uskaltaisit tarvittaessa ajaa. Vain pelko on esteenä sen opettelulle. Tässä tilanteessa sinun tarpeesi on uskaltaa ajaa autoa, ja tunnelukkosi estää sinua opettelemasta sitä pyrkimällä nopeaan ja helppoon ratkaisuun. En minä edes halua ajaa. Näin perustelet itsellesi ajamattomuuden. Samalla oikea tarpeesi uskalluksesta ajaa ei täyty, ja olet aina vain kauempana tavoitteestasi.
Näin tunnelukot estävät sinua täyttämästä oikeat tarpeesi. Mukavuudenhalun takia teet päätökset ennemmin tunnelukkosi mukaisesti, eikä sen mukaan mikä sinulle olisi tarpeellista.
Miten tunnelukoista sitten oppisi pois?
Kimmo Takasen mukaan on tarpeen tunnistaa omat tunnelukkosi ennen kuin niistä on mahdollista opetella pois. Tässä onnistuaksesi sinun tulee matkata takaisin omaan lapsuuteesi ja muistella tilanteita, joissa mahdollisia tunnelukkoja syntyi ja muodostui. Tilanne voi olla yksittäinen tai toistuva, ja osallisena voivat olla omat vanhempasi, sisaruksesi tai muita kasvuympäristöön kuuluvia ihmisiä.
Miltä tilanne tuntui? Miten siihen reagoit lapsena? Miten siihen reagoit nyt aikuisena? Kun aikuisena olet tunnelukon käynnistävässä tilanteessa, palaat takaisin sen haavoittuneen lapsen rooliin.
Tunnelukkoihin on sekä haitallisia että hyödyllisiä selviytymismoodeja eli minuuden tiloja. Haitallisia minuuden tiloja ovat eristäytyvä suojelija, mukautuva antautuja ja aggressiivinen hyökkääjä.
Eristäytyvän suojelijan tilassa et halua enää kokea lapsuuden ikäviä tunteita vaan välttelet niitä. Tämä näkyy aikuisiässä esimerkiksi riippuvuuksina ja pakkomielteinä.
Mukautuvana antautujana antautudut täysin tunnelukkosi valtaan etkä pyrikään rikkomaan sitä. Koet itsesi avuttomaksi ja kyvyttömäksi muuttamaan tilannettasi. Tästä seuraa alistamista ja kaltoinkohtelua. Toiset ihmiset eivät voi mitenkään tietää, mitä tarvitset, koska et sitä itse sano.
Aggressiivinen hyökkääjä hakee tarpeilleen tyydytystä vihan voimalla. Silloin taistelet voimakkaasti omaa tunnelukkoasi vastaan ylikompensoimalla ja kohtelemalla muita ihmisiä kaltoin.
Nämä kolme moodia vaihtelevat sen mukaan missä tilanteessa sisäinen lapsesi kulloinkin on.
Hyödyllisen selviytymismoodin saavuttamiseksi olisi tärkeää erottaa oma sisäinen lapsesi nykyisestä, vastuullisen ja jämäkän aikuisen roolista. Kun hahmotat missä lapsuuden tilanteessa tunnelukkosi on muodostunut, pystyt myös paremmin suhtautumaan tunnelukon herättävään tilanteeseen aikuisena.
Kuten Takanen kirjassa toteaa, vastuullinen aikuinen kantaa vastuun sisäisen lapsen hyvinvoinnista, niin kuin kenen tahansa vanhemman tulee kantaa vastuu oman lapsensa hyvinvoinnista. Tämä prosessi on kuitenkin jatkuva ja voi kestää koko eliniän. Voit käydä keskustelua sisäisen lapsesi kanssa ymmärtääksesi tätä paremmin. Mieti, miten suhtautuisit surulliseen lapseen, joka kaipaa aikuisen ohjeistusta ja huolenpitoa. Miten lohduttaisit itseäsi pienenä?
Voit esimerkiksi kirjoittaa kirjeen sisäiselle lapsellesi. Kirjeessä voit muistella lapsen kokemia asioita ja kertoa lapselle mitä lapsen olisi pitänyt kuulla välittäviltä aikuisilta. Moodipäiväkirjan kirjoittaminen on hyvä keino tutkia tunnelukkojansa. Myös mindfullness- harjoitukset ja terapeutin kanssa puhuminen voivat olla avuksi.
Tällaisten harjoitusten tekeminen vaatii kuitenkin kärsivällisyyttä ja rohkeutta, sillä saatat kohdata hyvin vahvojakin tunteita sisimmässäsi. Tunnelukkojen avaamisessa ei kannata kiirehtiä, sillä silloin saatatkin vain tahtomattasi mutkistaa tilannetta.
Takanen muistuttaa, että kaikissa meissä on sisäinen lapsi, joka kaipaa aikuista avuksi elämän vaikeissa tilanteissa. Pyri siis olemaan itse itsellesi se aikuinen, jolta saat ymmärrystä ja lohtua ja joka huolehtii oikeiden tarpeidesi täyttymisestä. Tällöin myös onnellisuuttasi estävät tunnelukot alkavat avautumaan.
Tunne lukkosi on miellyttävän helposti ymmärrettävä ja kiinnostava aiheeltaan. Kuvittelisin, että sinullakin on käytännön kokemusta tunnelukoista, joten suosittelisin kirjaa myös sinulle.
Vanhemman roolissa kirja voi aiheuttaa hieman ahdistusta siitä, kuinkahan paljon omaa lastaan on ehtinyt traumatisoida tietämättään. Mutta ainakin sitten sinulla on parempi tietämys siitä, miten pyrkiä parantamaan omia tunnelukkojasi ja välttää niiden siirtyminen seuraavalle sukupolvelle. Suosittelen kirjaa lämpimästi kaikille entisille lapsille ja lasten vanhemmille – eli myös sinulle. Koskaan ei ole liian myöhäistä ottaa vastuu omasta hyvinvoinnistasi ja ymmärtää itseäsi paremmin.
*Voit tilata kirjan täältä.