Vanhemmuuteen ja erityisesti äitiyteen liittyviä myyttejä on pikku hiljaa onneksi alettu purkamaan. Nykyään äitikin voi jo sanoa, että on väsynyt tai tarvitsee omaa aikaa. Isien osuutta vanhemmuudessa kannustetaan ja tunnustetaan entistä enemmän esimerkiksi isyysvapaiden höllentämisen muodossa.
Paljon on kuitenkin vielä tehtävää, jotta vanhemmuuteen liittyviä tabuja, kiellettyjä totuuksia, uskaltaa sanoa ääneen. Vaikka sosiaalisessa mediassakin nostetaan yhä useammin esille niitä vanhemmuuden raskaita ja kipeitä puolia, blogien ja instagramin ulkoasu voi kertoa toista, pinnallisempaa tarinaa.
Oletko samaa mieltä?
Somen kuvissa esiintyy täydellisesti puettuja vanhempia suloisine ja hymyilevine lapsineen. Kodit ovat siistejä ja kauniita ilman roinan roinaa. Pöydällä on tarkoin harkittu kukkakimppu ja tuosta vain on tehty herkullisen näköinen ja terveellinen koko perheen lounaskin.
Lasten kanssa jaksetaan leikkiä, ulkoilla ja harrastaa. Televisiota katsotaan äärimmäisen harvoin ja älylaitteet on kielletty. Vanhemmuuden joka hetkestä nautitaan, koska onhan se aika niin rajallista kun lapset ovat pieniä.
Kuulostaako tutulta?
Näillä haavekuvilla, mielikuvilla täydellisyydestä on toki oma paikkansa ja aikansa. Lisäksi nämä edustavat kuvat ja autuaat mielikuvat tuovat sosiaalisen median vaikuttajille sen kuuluisan leivän pöytään. Kunnioitan heidän kovaa työtänsä.
Todellisuudessa lapsiperheen arki on kuitenkin säröistä, keskeneräistä, turhauttavaa ja arvaamatonta. Huoneet eivät ikinä ole järjestyksessä, tiskipöytä täyttyy uudestaan ja uudestaan kuin huomaamatta ja lasten hoidon lisäksi arjen muutkin paineet painavat päälle.
Aika usein vanhemmuus ei todellakaan ole sitä mitä odotti.
Vanhemmuus voi suorastaan olla täysin hanurista.
Noin, nyt se on sanottu ääneen.
Mitä tunteita tämä sinussa herättää?
Huono äiti
”Olen huono äiti.” Kuinka usein äidit kyseenalaistavatkaan vanhemmuuttaan. Äitien perisynti onkin syyllisyydentunne – vaikka kuinka tekisi parhaansa. Jotta vanhemmat, erityisesti äidit, pääsisivät irti suorittamisen taakasta ja uskaltaisivat hakea apua vaikeaan tilanteeseen, tarvitaan avoimuutta. Masentunut äiti tarvitsee rohkeaa vertaistukea: ”Hei, minullakin on kokemusta tuosta.”
Tiedämme kaikki, että ajatukset saattavat tulla ja mennä, myös ne negatiiviset. Se ei tarkoita, että olisimme huonoja vanhempia tai vihaisimme lapsiamme. Vanhemmuus on rankkaa. Jo se, että huolehdit oletko huono äiti osoittaa, että mitä todennäköisimmin et ole.
Tunnetko sinä joskus olevasi huono äiti?
Huono äiti, nostetaan kissa pöydälle!
Sohaisen nyt tietoisesti ampiaispesää ja listaan tuntemuksia, joita äiti ei edelleenkään saa sanoa ääneen – vaikka se olisi totta. Lista ei edes ole kattava!
- Lapseni on ruma.
- Häpeän lastani.
- Joskus tekee kipeää katsoa lastani joka on aivan ex-puolisoni näköinen.
- Lapseni on koulukiusaaja.
- Lapseni viettää suurimman osan ajastaan älylaitteella.
- Meidän perheessä syödään roskaruokaa melkein joka päivä, koska en jaksa enää välittää syödäänkö meillä terveellisesti.
- Kadun lasten tekemistä.
- En pidä lasten kanssa leikkimisestä enkä osaa sitä.
- Huudan lapsilleni miltei joka päivä.
- Meillä on telkkari päällä koko ajan.
- Kaikkien muiden lapset ovat helpompia kuin meidän.
- En saa lastani kuriin.
- Perheelläni ei ole kunnon päivärytmiä.
- Neljävuotiaani ei osaa käydä potalla.
- Haluaisin vain olla rauhassa.
- Lapsellani ei ole harrastuksia.
- Lapsellani ei ole ystäviä.
- Päivän paras hetki on se, kun lapset alkavat nukkumaan.
- Lapseni ovat epäsosiaalisia.
- En ymmärrä, miksi lapselle pitäisi järjestää syntymäpäiväjuhlat.
- Vanhemmuus on perseestä.
- Uhmaikä on yhtä helvettiä.
- Toinen lapsi ei todellakaan ”mene siinä sivussa”.
- Olen niin yksin ja yksinäinen äitiydessä.
- Lapseni on sietämätön.
- En pidä muiden lapsista.
- Minua ei kiinnosta tavata muita äitejä.
- En nauti äitiydestä.
- Huudan pää punaisena koliikkivauvalle.
- Tarvitsen kaiken itsehillintäni jotten kurittaisi uhmailevaa lastani.
Miten itse jatkaisit listaa?
Huono äiti, koita vielä jaksaa!
Vaikeat ja negatiivisetkin tunteet kuuluvat vanhemmuuteen. Osaa tunteista ei olekaan ikinä tarkoitus sanoa ääneen. Lapsella tulee aina olla rakastettu ja turvallinen olo ja lapsi ei ikinä saa joutua toimimaan vanhemman sanallisena sylkykuppina tai joutua fyysisen rangaistuksen kohteeksi.
Turhauttavina hetkinä tulee joskus päästettyä ärräpäitä ja karjuttua rumasti. Mieleen voi hiipiä tummia ajatuksia. Yleensä myrsky laantuu. Silloin voi pyytää anteeksi, sopia ja halata. Jos kuitenkin sama käytös alkaa toistumaan häiritsevän usein, on aikuisen vastuulla punnita tilanteen vakavuus ja hakea tarvittaessa apua.
Vaikeina vanhemmuuden hetkinä muista seuraava voimalause:
Hyvä äiti, anna itsellesi tunnustusta hyvästä työstäsi tähän asti. Älä vaadi itseltäsi liikoja. Anna ajatusten tulla ja mennä. Jos jokin ajatus kiusaa sinua toistuvasti, keskustele asiasta toisen aikuisen tai vaikkapa neuvolan henkilökunnan kanssa.
Hae vertaistukea näistä: