Häpeä on inhimillinen tunnetila. Sinäkin olet varmasti joskus hävennyt elämäsi aikana. Joskus häpeä on turhaa ja toisinaan se on opettavainen työkalu parempaan. Milloin häpeä on hyödyksi ja milloin se on tarpeeton ja raskas taakka harteilla?
Tässä artikkelissa käsittelen häpeää, sen seurauksia ja siitä eroon pääsemistä. Kokonaan häpeästä ei ole tarkoituskaan päästää irti, sillä se on myös yksi väri elämämme tunnepaletissa. Kroonisena se kuitenkin voi aiheuttaa vakaviakin seurauksia.
Disclaimer: en ole mielenterveyden ammattilainen joten apua tarvitessasi käännythän asiantuntijan puoleen. Artikkelin on tarkoitus käsitellä häpeää maallikon näkökulmasta.
Artikkeli sisältää affiliatelinkkejä. Linkit on merkitty *-merkillä.
Aloitetaan määrittelemällä häpeä.
Mitä häpeä on?
Mieli ry:n mukaan häpeä on yksi ihmisiä suojaavista tunteista, joka auttaa meitä miettimään ja ja harkitsemaan toimintaamme etukäteen. Häpeän aiheet voivat olla yksilöllisiä ja esimerkiksi lapsuudesta opittuja. Lähde: https://mieli.fi
Se, mikä sinusta tuntuu hävettävältä, voi jostain toisesta ollakin aivan luonnollista. Ja toisinpäin.
Teologian tohtori Ben Malisen väitöskirjan mukaan häpeä on kaikista vaikeimmin ymmärrettävä ja käsiteltävä tunne. Häpeä on myös se tunne, joka aiheuttaa kaikista eniten tuskaa ja surua. Kaikki varmaan tietävät, miltä häpeäminen tuntuu mutta sen määrittely onkin jo vaikeampaa.
Vaikka häpeä on erittäin yleinen tunne, jopa ammattilaiselle sen erottaminen vaikkapa syyllisyyden tunteesta voi olla hankalaa. https://yle.fi/tekstitv/arkisto/hyvinvointi/hapea_on_kaikista_vaikein_tunne_3279.html
Häpeä ja sen synty
Häpeälläkin on oma funktionsa. Jos ajatellaan ihmistä vain yhtenä nisäkkäistä, häpeä on ihmiskunnan alusta asti ollut tarpeellinen tunnetila. Kun yksilö on rikkonut lauman sääntöjä, hän on tuntenut häpeää. Millä tahansa laumaeläimellä laumasta eroon joutuminen on haitallinen asia. Siksi onkin erittäin tärkeää, että laumaeläin pystyy omaksumaan muun lauman kirjoittamattomat säännöt. Kun sääntöjä rikkoo (joko tiedostaen tai tiedostamatta), yksilö kohtaa häpeää. Häpeä auttaa lopulta yksilöä sopeutumaan yhteisön sääntöihin.
Toistuva ja haitallinen muiden taholta tuleva nöyryyttäminen kuitenkin aiheuttaa haitallista ja tuskallista, kroonista sisäistä häpeää. Psykologi, kouluttajapsykoterapeutti Katja Myllyviita kertoo, että kun henkilö tuntee sisäistä kroonista häpeää, ulkopuolista tuomitsijaa ei enää tarvita, vaan yksilö itse tekee sen muiden puolesta ja häpeää. Sisäisestä puheesta tulee vähättelevää, tuomitsevaa ja omia tarpeita ohittavaa.
Kun sisäinen puhe perustuu häpeään, se on osa elämää ja kaikki toiminta perustuu siihen. Sisäinen tyhjyys, agressio tai vaikkapa suorittaminen voivat kaikki olla häpeän mukanaan tuomia selviytymiskeinoja. Pohjalla voi olla sietämätönkin kipu.
Lähde: Psykologilehti: https://psykologilehti.fi/hapea-lievittyy-myotatunnolla/
Häpeää voi tuntea, vaikka siihen ei omalta osalta olisi mitään pätevää syytä. Koulu- tai työpaikkakiusattu voi yhtä lailla tuntea kroonista häpeää (vaikka ansaitsematonta) kuin vaikkapa kroonisesti pienituloinen ihminen tuntee kyvyttömyydestään osallistua mihinkään rahallista panostusta vaativaan harrastustoimintaan.
Pieni lapsi oppii tuntemaan kroonista häpeää, mikäli hänen saamansa palaute on yksinomaan tuomitsevaa eikä rakentavaa. Jos palaute on toistuvasti lapsen henkilöön tai olemukseen perustuvaa ja hylkäävää eikä hänen virheellistä toimintaansa korjaavaa, lapsi ei saa ohjausta oikeaan toimintaan. Jos palaute on aina vihaista, tuomitsevaa ja perustuu siihen, että lapsi itse, ei hänen toimintansa, on virheellinen, voi lapsen minäkuva alkaa perustua siihen, että hän on virheellinen ja hävettävä.
Häpeälle altistavia tekijöitä lapsuudenkodissa ovat mm. hyväksikäyttö, päihteet, vanhempien mielenterveysongelmat tai henkinen poissaolo ja erittäin ahdasmielinen uskonnollisuus. Myös köyhyys ja vaikkapa vanhemman kuolema voi aiheuttaa häpeää. https://yle.fi/tekstitv/arkisto/hyvinvointi/hapea_on_kaikista_vaikein_tunne_3279.html
Yksin jääminen, kelpaamattomuus ja kontaktin puute ovat polttoainetta häpeän tunteen synnylle.
Häpeä ja sen seuraukset
Häpeä aiheuttaa yleensä joko vetäytymistä ja eristäytymistä muista tai hyökkäystä itseä tai muita kohtaan. Vaikkakin vetäytyminen on näistä terveempi tapa, sekin voi aiheuttaa kroonista yksinäisyyttä ja sosiaalisten suhteiden kärsimistä. https://psykologilehti.fi/hapea-lievittyy-myotatunnolla/. Vetäytyminen näkyy niin kehon ja kasvojen eleissä kuin omassa ajattelussakin. Vuorovaikutus muuttuu myös tunnetasolla vaikeammaksi. Opittu alistuminen tilanteille ja ihmisille voi tuntua ainoalta toimintatavalta, joka jatkuu kaikilla elämäntasoilla.
Häpeän aiheuttama hyökkäys itseä tai muita kohtaan on primitiivinen reaktio. Häpeälle altistuminen tai torjutuksi tuleminen voivat aiheuttaa hyökkäyksen. Aina häpeää ei edes tunnista omasta itsestä heijastuvaksi, vaan syyllinen löytyy aina ulkopuolelta. https://psykologilehti.fi/hapea-lievittyy-myotatunnolla/
Nyyti ry:n mukaan häpeä voi aiheuttaa meissä esimerkiksi seuraavia reaktioita:
- punastumista, hikoilua tai vapinaa
- katseen painamista
- jähmettymistä tai lamaantumista
- puheen salpautumista tai liikapuhumista
- tilanteesta vetäytymistä tai liikaesiintymistä
- häpeämätöntä käytöstä ja piittaamattomuutta
- kyynisyyttä
- turhan voimakasta reaktiota epäoleellisiin asioihin
- Myös itsekriittisyys voi kieliä kroonisesta häpeän tunteesta.
Jos häpeäänsä ei kohtaa silmästä silmään, kroonisena se voi altistaa esimerkiksi syömishäiriöille, masennukselle ja ahdistukselle, läheisriippuvuudelle, henkiselle väsymykselle ja riippuvuuksille kuten pakonomainen liikunta tai päihteet.
Häpeä ei tietenkään ole mikään ylväs tunne ja sen vuoksi se yleensä halutaan piilottaa. Piiloutumisen avuksi keksitäänkin usein erilaisia suojamuureja, rooleja, mustavalkoista ajattelua tai syyllisyyden tunnetta kaikesta. Loogisesti ajateltuna kuitenkin häpeän piilottelu ei tilannetta helpota. Päinvastoin, mikäli piiloteltu häpeä paljastuu, häpeä on helposti entistä suurempi.
Lähde: https://www.nyyti.fi/opiskelijoille/opi-elamantaitoa/tunteet/hapea/
Miten häpeästä voi parantua – parhaat keinot
- Tunnista ja tunnusta häpeäsi. Mikä sinua oikeasti hävettää ja miksi? Kun tunnistat häpeän lähteen, voit pikkuhiljaa opetella uusia toimintatapoja hävettäviin tilanteisiin. Tutki käytöstäsi eri tilanteissa: miten käyttäydyt, mitä suojamuureja tai rooleja käytät?
- Kirjoittaminen ja puhuminen häpeästä ovat voimakkaita työkaluja. Kuten mikä tahansa murhe, myös häpeä kevenee siitä avauduttaessa. Jos et halua puhua toiselle, kirjoita päiväkirjaa.
- Itsetuntemus ja itsemyötätunto. Hyväksy itsesi sellaisena kuin olet, vahvuuksine ja heikkouksinesi. Uskalla olla heikko ja vajavainen. Myötätunto aktivoi aivoissa vastakkaisen aivojen alueen kuin häpeä. Kun ihminen tuntee häpeää, aivojen uhkajärjestelmä aktivoituu. Se sama järjestelmä, jonka mukaan esi-isiemme tuli paeta sapelihammastiikeriltä. Myötätuntoa kokevan ihmisen aivoissa aktivoituu rauhoittumisjärjestelmä. Sen aktivoituminen taas saa meidät tuntemaan läheisyyttä, kiintymystä ja edistää sosiaalisuutta.https://psykologilehti.fi/hapea-lievittyy-myotatunnolla/.
- Itsensä toteuttaminen. Toteuta itseäsi rohkeasti haluamillasi tavoilla. Jos uskallat ja pystyt, voit kokeilla myös hävettäviä asioita päin menemistä, pienin askelin. Älä kuitenkaan pakota itseäsi. Kuvitellaan vaikka, että olet aina hävennyt ajatusta karaoken laulamisesta. Mutta kun oikein mietit, mikä on kauheinta, mitä voisi tapahtua? Et luultavasti ole ainoa, joka ei osaa laulaa. Voit mennä lavalle parin hyvän ystävän kanssa ja laulaa pari kertosäettä kokeeksi. Kaverit laulavat loput. Olet ylittänyt itsesi ja kukaan yleisöstä ei sinua tuomitse tai arvostele.
- Huumori. Itselleen terveellä tavalla nauramisen taito on arvokas asia, jota on hyvä opetella. Huumori ja nauraminen parantaa ja keventää. Itselle nauraminen ei kuitenkaan saisi olla vähättelevää, kyynistä tai tuomitsevaa.
- On hyvä huomata, että koska häpeä usein juontaa alkunsa yksinolon ja hylkäämisen tunteesta, sitä voi olla vaikea korjata itsehoito-oppaiden avulla itsenäisesti. Terapia onkin suositeltava hoitomuoto.
Lopuksi
Jos haluat työstää omaa häpeääsi kirjallisuuden avulla, tässä sinulle muutama hyvä kirjavinkki:
- Kujala Emilia (2020). Tunteella – Häpeä. Otava. *Täältä
- Reenkola Elina (2014). Nainen ja häpeä. Minerva. *Täältä
- Viljamaa Janne (2018). Hirveä häpeä – Suomalainen häpeä ja kuinka siitä pääsee eroon. Atena. *E-kirjana täältä